Viimeiset hetket Eurassa oli melkoista hulinaa, ystäviä, romun hävitystä, pakkausta, jännitystä, arkea. Kaameutta siis. :) no nyt ollaan täällä. Oltu jo VIIKKO!!! Apua, mihin nää päivät juoksee???
Arkeahan mekin täällä opetellaan elämään. Maisemat on vaan vähän uudehkot meikäläiselle. Jo pelkkä ruokakaupassa käynti sai ekan kerran pään pyörälle, saati reissu apteekkiin. Habla usted Inglés on tullu sanottua useemmin ku kerran :)
Eka päivänä ei ehditty edes kasseja purkaa kun jo juostiin rannalle
Mitä tästä voi sanoa? Hulluuttahan tää oli, mut ehdottomasti mun tähän astisen elämän kohokohta nro.1 jos ei poikien syntymiä lasketa.
Kuvia on mun Facebuukki täynnä jos joku haluaa käydä urkkimassa Minttu Metsä-Ketelä ja sano se kuvin on mun motto :)
